Perusta

We had no idea

Meistä tuli vanhempia 2,5 vuotta sitten. Aikamoinen matka on takana. Kun katson ensimmäisiä odotuskuviamme hymyilen. Elämä oli kovin erilaista. Meillä ei ollut hajuakaan, mitä edessä on.

Uuden_kynnyksellä

Omien lasten elämän jakaminen on vertaansa vailla. Pienet kädet, väärinpäin puettu paita, nukkuvan lapsen kauneus, spontaani halaus, lastenhuoneesta kuuluva laulu ja tutkiva katse ovat pieniä asioita, jotka sykähdyttävät syvemmältä kuin olisi arvannutakaan.

Version 2

Henkinen kasvu on ollut myös haastavan mahtavaa. Suunnitelmallisena ihmisenä olen joutunut venymään ihan liikaa ja juuri sopivasti. Asiat ovat saaneet järkevämmät mittasuhteet. Kaksi tärkeää kysymystä ovat myös kirkastuneet: Kuka olen ja mitä haluan?

Toisaalta vanhemmuuden kokonaisvaltaisuus ja sitovuus on yllättänyt. Ei edes kauppaan tai roskia viemään voi lähteä noin vain. Pienetkin asiat vaativat suunnittelemista. Arjen pyörittäminen vie paljon energiaa, ja pinna on helposti kireällä. Ja vapaa-aika… Mitä se on? Lähimmäksi pääsee neuvottelemalla saatu “oma aika”. Ja niin edelleen…

Alun_realiteetteja

Kuinka kauan tätä jatkuu? Monet puhuvat ruuhkavuosista. Tämä on kai niiden alkusoittoa. Eli ei tämä kokonaisuudessaan helpotu moneen vuoteen.

Silti “at the end of the day” painun usein lämpimän peiton alle onnellisena. Ainakin, jos ehdin pysähtyä toteamaan sen. Olen saanut kuulla riemukkaan kiljahduksen ilmalennossa ja nähdä oivalluksen pienissä silmissä. Olen fyysisesti väsynyt ja joskus uupunutkin. Mutta tätä elämä on nyt. Se on kaunista ja merkityksellistä.

Huolehdimme_sinusta

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s