Perusta

Suositusten suo

Tein kerran opintojen puitteissa kuntotestin ja sain henkilökohtaisen liikuntasuosituksen. Ensimmäinen reaktioni oli järkytys. Pitäisi urheilla viisi kertaa viikossa. Parikin kertaa tuntui saavutukselta. Eikä minulla silloin ollut edes lapsia. Lappu painui varsin nopeasti paperipinon pohjalle. Sieltä se siirtyi vähin äänin mappiin odottamaan suotuisampaa aikaa.

Terveyssuositusten tavoite on hieno. Näin saisit parhaimman mahdollisen terveyden. Kuka ei haluaisi sitä? Miksi niiden toteuttaminen sitten on niin vaikeaa?

Olemme jokainen yksilö ja sisin olemuksemme on erilainen. Elämämme on muotoutunut tietynlaiseksi erilaisten tekijöiden summana. Näin selviydymme arjesta ja sen haasteista. Suositukset taas puhuvat “massoille”, keskivertoihmiselle. Ne puhuvat tavoitteesta ei niinkään matkasta.

Kaaos_keittiössä

Lapsiperhearjessa suositukset tuntuvat entistä raskaammilta. Yksi lisä palloteltaviin asioihin ei houkuttele. Kaikki turha täytyy karsia, tai paremminkin ne karsiutuvat. Ajatusenergiaa ei riitä ylimääräiseen. Niinpä suositukset, jotka vaatisivat ekstraenergiaa, jäävät helposti lappusten riveille.

Olen lääkäri ja tiedän suositukset. Tuntuu rehellisesti sanottuna hankalalta myöntää julkisesti, etten noudata suosituksia. Tiedän, että niistä olisi hyötyä. Silti ne eivät mene yksiin arjen pyörityksen kanssa. Toisaalta tämän myöntäminen tuo ehkä uskottavuutta kokeiluillemme. Tämä tarina ei ole oppikirjasta, vaan elävästä elämästä.

Ei_tässä_lenkille_niin_vaan_lähdetä.jpg

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s