Uni ja ruudut

Ruuturiippuvainen — minäkö?

Iltaruuduttomuus ja ruuduton päivä eivät olleet aivan yksinkertaisia toteuttaa. Ne tuntuivat kuitenkin kannattavilta. Aikaa vapautui muuhun. Vähemmän tärkeä surffailu jäi kokonaan pois. Tarve olla koko ajan “connected” ei ollut myöskään yhtä polttava. Toisaalta joidenkin asioiden jääminen tekemättä harmitti.

Ruudut ovat melkein kaikessa läsnä. Sen huomaa entistä selvemmin, kun niiden käyttöä koettaa vähentää. Kai ruutuihin liittyy monilla tietynlainen viha-rakkaussuhde. Ruutujen kautta tapahtuu mahtavia asioita ja asiat lutviutuvat helposti. Ne kuitenkin myös kontrolloivat ja häiritsevät elämäämme.

IMG_0566

Elämän sujuminen on ruuduista riippuvaista. Se ei sinänsä ole huono asia. Ne helpottavat elämää. Olemmehan me riippuvaisia syömisestä ja nukkumisestakin. Tämän kahtiajakoisen suhtautumisen tiedostaminen auttaa kuitenkin järkevöittämään asioita. Emme vain paheksu ruutuja samaan aikaan, kun käytämme niitä runsaasti itse.

Ruuduton päivä oli yllättävän mielenkiintoinen kokemus. Toki täytyy myöntää, että en ollut tässäkään absolutisti. Arkea helpottavaa itkuhälytintä käytin ruudulta ja jaetulle kauppalistallemme lisäsin puutteet heti. En kuitenkaan surffannut, somettanut, kuvannut tai katsonut viestejä. Päivän aikana huomasin useamman kerran tilanteen, jolloin olisin “normaalisti” tarttunut puhelimeen. Jollain tavalla elämä tuntui avarammalta, kun saatoinkin tehdä “ihan mitä vaan” sen sijaan.

Ruuduttomana päivänä lähdin kauppaan miehen ja lasten kanssa. Muuten olisin jäänyt kotiin kirjoittelemaan. Siitä tulikin mukava yhteinen vaunukävely ja retki. Esikoinen sai ostaa lahjakolikoillaan banaanin ensimmäistä kertaa itse. Pari kertaa olin myös tarttumassa puhelimeen kuvaamistarkoituksessa. Tilanne ei ollut kuitenkaan aivan poikkeuksellinen, joten päädyin nauttimaan siitä ihan vain olemalla ja lapsen luovuutta seuraamalla. Tavallaan hämmentävää sekin.

IMG_0563.JPG

Iltaruuduttomuus tuntui välillä haastavalta. Harmitti, ettei voinut kirjoitella ja hoitaa asioita. Piti jättää juttuja roikkumaan ja tekemättä. Muuten olisin lasten nukahdettua istahtanut tietokoneen ääreen muun muassa kehittämään blogijuttuja ja hoitamaan asioita.

Harmituksesta huolimatta päätin kokeilla sinnikkäästi tätäkin. Kai kestän 2 viikkoa. Kun hyväksyin harmituksen, alkoivat illatkin rauhoittua. Tarkemmin ajateltuna lueskelu ja iltatee parantavat hyvinvointiani vielä enemmän kun projektien kehittely. Tärkeät asiat hoituvat pienellä viiveelläkin. Eikä projektienkaan tarvitse edetä ja kehittyä huippuvauhtia. Lapset ja kultainen arki on kuitenkin tärkeintä.

Hyvän ruututasapainon saavuttaminen ei ole ihan simppeliä. Tämä kokeilu havainnollisti sitä. Tuntuu kuitenkin siltä, että tätä polkua kannattaa jatkaa.

Aamun_harmonia

Ps. Tähän liittyy vahvasti tiedostamaton toiminta, josta kirjoittelin perustaosiossa.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s