Aamujumppa on käsite, jonka tunnen lähinnä lastenleireiltä. Viime vuosina olen kuitenkin törmännyt tähän myös virkeiden mummojen parissa. He ovat tehneet aamujumppaa vuosikymmeniä. Olen alkanut pohtia, miten ihmeessä se on mahdollista. Mikä on saanut heidät näkemään korvaamattoman arvon tavassa, jolle ei silloin ollut edes tutkimusnäyttöä. Tekikö joku esikuva aamujumppaa 50 vuotta sitten? Vai huomasivatko he siitä seuraavan hyvän olon ihan itse? Jos tunnette näitä mummoja kertokaa heidän tarinoitaan!
Vastaanotolleni astelee potilas pilke silmäkulmassa. Tarkistan iän uudelleen. Yli 80 vuotta! Myöhemmin keskustelussa käy ilmi, että hän on koko elämänsä tehnyt aamujumpan. Tämän tyylinen tilanne on tapahtunut useampaan kertaan, ja olen kuullut näistä mummoista muualtakin.
Nyt kehonhuoltokuukauden kynnyksellä olen alkanut miettiä näitä mummoja enemmän. Miettikää, jos samanlainen tapa leviäisi nykyajassa. Miten paljon muun muassa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja voitaisiin ehkäistä? Näiden mummojen viisaus kiehtoo. Mistä he ovat saaneet inspiraationsa? Mitä he ovat tehneet aamujumppanaan? Miten he ovat toteuttaneet sen monella tapaa vaativammassa arjessa?
Jos tunnet tällaisen mummon olisi mahtavaa kuulla heidän viisauksistaan!
