Lapsen kanssa voimaantuminen

Äidiksi ei kasveta yhdessä yössä

“Kahden lapsen äidit saavat nostaa käden ylös.” Nostin käteni, vaikka se tuntui vieläkin epätodelliselta. Kahden lapsen äiti. Ehkä ajatuksissani olin kuvitellut äitien elämän erilaiseksi. Tavallaan olen edelleen sama ideoiva tyyppi kuin aikaisemmin. Arjen pyöritys vie kuitenkin suurimman osan ajasta. Lapset ovat erottamaton osa elämää, mutta silti äitiys hakee vielä muotoaan, ehkä vielä vuosien ajan.

Kolmen viikon tauon jälkeen istun uudemman kerran tämän tekstin äärellä. Ehkä joku huomasi, että johdantokappale ilmaantui blogille jo viikko sitten. Ajatuksia teemasta on. En ole vieläkään varma onko sanoja… Yritän kuitenkin.

Lapset tekevät meistä äitejä ja isiä. Ei siihen juurikaan voi valmistautua. Äitiys on ollut moninaisempi, haastavampi ja antoisampi matka, kuin olisin osannut etukätee kuvitella. Se koskettaa syvemmältä kuin mikään muu.

Aikaisemminkin elämässä olen kokenut olevani erilainen, outside the box. Sen ansiosta olen saavuttanut monia hienoja asioita elämässäni. Toki siihen on liittynyt omat haasteensa myös. Äitiyden myötä olen törmännyt tähän uudelleen. Toisaalta en usko olevani tässä todellakaan ainoa. Varmasti monilla muillakin äideillä on jokin alue, joka jää vähemmälle huomiolle. Sen tavallaan hyväksyy, mutta silti siihen törmää aika ajoin.

Version 2

Onko mulla äideillä paremmin puetut lapset? Olisiko lastenhuoneessa hurjasti parantamisen varaa? Enkö vahdi lapsiani tarpeeksi hyvin? Enkö tänäänkään leikkinyt lasteni kanssa? Unohdinko taas miettiä lapsen retkitarvikkeet etukäteen? Tuenko lapsen sosiaalisia taitoja tarpeeksi hyvin? Kaikkiin näihin olen törmännyt omissa ajatuskuluissani.

Toivon lapsilleni todellakin kaikkea hyvää elämässä. Olen sitoutunut ja valmis näkemään paljonkin vaivaa heidän eteen. Silti minulla on myös muita innostuksia. Esimerkiksi lastenhuoneen verhot ovat odottaneet hankkimista yli vuoden. Aina on muuta innostavampaa kirjoitettavaa, ideoitavaa tai mietittävää. On ollut muitakin tilanteita, joissa olen kokenut olevani jotenkin vääränlainen äiti.

Version 2

Toisaalta olen alkanut saada hyväksyntää omalle äitiydelleni. Muilta äideiltä voi toki saada ideoita ja hyviä ajatuksia. Syvimmiltäni tunnen kuitenkin lapseni parjaiten. Teen myös parhaani niillä edellytyksillä, joita minulla on.  On paljon, missä voisi tehdä enemmän viimeisen päälle. Toisaalta näistä asioista stressaaminen ei parantaisi ilmapiiriä, päin vastoin. Tämä on yksi tärkeä askel matkalla. Se jatkukoon antoisana.

Täydellisiä vanhempia ei ole. Jokaisella on kuitenkin edellytykset hyvään vanhemmuuteen. Ne ovat meissä sisäänrakennettuina. Kasvamme vanhemmiksi hiljalleen, pala kerrallaan. Kuunnellaan siinä prosessissa vähän enemmän itseämme ja lapsiamme; vähän vähemmän vertailumme päätelmiä ja “ulkoisia paineita”. Nyt on hyvä näin. Huomenna opin taas lisää.

Version 2

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s