Uncategorized

Aavistuksia yksinhuoltajuudesta

Kuumuudesta nuukahtanut kuopus havahtuu kolmatta kertaa. Tuntuu kuin olisin kanniskellut jo tunteja. Pieni huutaa väsyä ja kuumaa. Epätoivo alkaa hiipiä mieleen. Ei ole toista, jonka kanssa vaihtaa vuoroa, kun oma raja lähestyy. Puolitoista viikkoa lasten kanssa yksin antoi aavistuksia, minkälaista yksinhuoltajuus voi olla. Joillekin se on arkipäivää.

Esikoinen herää itkemään kipua keskellä yötä. Kuopuskin herää ja alkaa itkeä. Molemmat rauhoittuvat silittelemällä, mutta esikoinen vääntelehtii ja valittelee. Kuopus on jo nukahtanut uudelleen. Särkylääkettä pitäisi hakea, mutta olen yksin. Esikoinen ei halua lähteä mukaan vaan vastustelee itkien. Kuopus herää uudelleen ja alkaa itkeä. Tokkuraisen tilannearvion jälkeen lähden hakemaan lääkettä. Molemmat itkevät makuuhuoneessa. Palattuani molemmat rauhoittuvat nopeasti silittelyllä, ja saan annettua kuumelääkkeen. Hiljalleen esikoinen nukahtaa rapsutteluun. Kuopus on kuitenkin niin hereillä, että nukahtamiseen menee melkein tunti. Toisen kanssa tilanne olisi hoidettu vartissa.

Utuinen aamu

Olen lukenut iltakirjan esikoiselle, ja olisi aika rauhoittua nukkumaan. Hän ei halua jäädä yksin. Kuopus on raukea sylissä, mutta hän virkistyy liikkeen pysähtyessä ja alkaa tavoitella leluja. Kävelen ensin lastenhuoneessa edestakaisin, mutta kuopus kurkistelee esikoisen pyörimistä. Siirryn käytävään, mutta esikoinen alkaa valitella. Kuopus havahtuu siihenkin. Palaan lastenhuoneeseen, ja lapsi haluaa pois sylistä. Mietin, miten kaikki muut saavat kaksi lasta nukutettua. Päästän pikkuisen touhuamaan ja rapsuttelen vanhempaa. En halua samanlaista itkuiltaa kuin aikaisemmin. Esikoisen rauhoituttua kanniskelen taas toista. Lopulta molemmat ovat unessa. Väsyneenä painun itse suoraan myös nukkumaan.

Nostan padasta höyryävän kuumaa vettä. Vasta toisen kauhallisen jälkeen vesi alkaa olla sopivaa. Nostan vadin pihaportaalle ja haen kuopuksen, joka on tutkinut tuohenpalaa viereisessä takkahuoneessa. Teemme pesut pihalla. Ergonomia ei ole parasta mahdollista, eikä kaksi kättä meinaa riittää. Istutan lapsen portaalle pyyhkeen sisään ja käyn heittämässä vedet pusikkoon. Tällainen arki ei kyllä onnistuisi minulta. Samassa tunnen puristuksen sydämessäni. Tajuan, että ympäri maailmaa äidit elävät vielä paljon huonommissa oloissa. Monet ovat päätyneet äideiksi tahtomattaan ja nyt sinnittelevät päivästä toiseen lapsensa takia. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Nieleskelen kyyneleitä ja otan oman lapsen syliini. Saan olla kiitollinen niin paljosta.

Minä pystyin siirtämään kaiken ylimääräisen pois viikoilta, jolloin olin yksin lasten kanssa. Lisäksi sain apua isovanhemmilta. Väsymys iski kunnolla vasta miehen palattua ja palauduttua aikaerosta. Yksinhuoltajat elävät tätä todellisuutta kuitenkin koko ajan. Se vaatii varmasti enemmän kuin osaan kunnolla edes aavistaa.

Kaunis

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s