Henkinen energia

Ohjaanko omaa elämääni?

Oletko tehnyt elämässäsi paljon tietoisia valintoja, joissa olisit voinut yhtä hyvin valita toisin? Olen kelaillut tätä kysymystä ja vähän hämmentyneenä todennut, että monessa kohdassa yksi vaihtoehto on ollut selvästi ylitse muiden. Tavallaan siis päätös on ollut ennalta määritelty. Ajatukset ja varmuus päätöksestä ovat kehittyneet usein ajan kuluessa monien tekijöiden yhteispelinä. Tämä ajatus on ollut yllättävä, pysäyttävä, tavallaan pelottava, epäreilukin mutta myös voimaannuttava. En ole tästä pohdintaketjusta vielä varma. Koen kuitenkin, että se, miten suhtaudun elämän kulkuun on vaikuttanut henkiseen energiaani murehtimisen, hyväksymisen ja asioihin tarttumisen kautta. Olen käynyt siitä myös monia mielenkiintoisia ja antoisia pohdintoja ystävien kanssa. 

Yleinen terveys -kuukauden lopulla päätin jatkaa kostuttavien silmä- ja nenätippojen käyttöä, vaikka en ollut edeltävästi kokenut suurta tarvetta niiden käytölle. Ajattelin niiden kuitenkin tukevan limakalvojen hyvinvointia ja helpottavan joskus tuntuvia oireita. Tämän tavan ylläpito ei vaatinut minulta taloudellisesti mitään, sillä olin ostanut tipat jo aikaisemmin. Ajallisestikaan se ei vaatisi kuin puoli minuuttia, jos sitäkään. Viimeisen kuukauden aikana olen muistanut tipat vain muutaman kerran ihan satunnaisesti. Miksi?

IMG_5594

Tavallaan voin syyttää muistia. Kun on paljon muita asioita mielen päällä, vähemmän tärkeitä asioita jää unohduksiin. En kokenut asiaa ilmeisesti niin tärkeäksi.

Olin saanut ajatuksen tippojen käytöstä aikoinaan silmälääkärin todetessa silmieni olevan kuivat ja lääketieteen opinnoissa kuullessani nenätippojen hyvistä vaikutuksista. Mietin tuolloin, että näissä voisi olla ideaa. Ajatus kyti mielessäni pitkään. Vuoden hyvinvointiprojektini antoi sitten sopivan motivaation niiden kokeilemiseksi. 

Ajatus tippojen kokeilemisesta ei siis ollut periaatteessa itsestäni lähtöisin. Erilaiset ulkoiset viestit ja vähäiset satunnaiset oireet olivat vahvistaneet ajatusta hiljalleen. Lopulta “päätin” kokeilla niitä nyt. Tuo päätös oli kuitenkin jatkumoa monesta muusta asiasta, joiden taas koen olevan jatkumoa muista. 

IMG_5588

Kahden viikon kokeilun jälkeen päätin jatkaa niiden käyttöä. En onnistunut siinä. Se ei tietenkään ole kovin vaarallista. Huomatessani unohtumisten toistuvan aloin pohtia tätä laajemminkin. Kuinka paljon vaikutan asioihin elämässäni? Kuinka moni asia on jatkumoa muista asioista tai ympäristön ja oman persoonani yhteispeliä? 

Aloin miettiä elämäni “isoja valintoja”: opiskelupaikkaa, puolisoa, maailmanympärysmatkaa, lapsia, työpaikkoja… Kaikkien kohdalla pystyn nimeämään monia ulkoisia ja persoonatekijöitä, jotka ovat puoltaneet sitä, mihin olen päätynyt. En koe, että olisin valinnut näissä asioissa ulkoisia tekijöitä tai persoonapiirteitäni vastaan, vaan enemmänkin niiden mukaan. Olivatko valintani siis ennalta määrättyjä? 

IMG_5581

Tavallaan vastustan edelleen tätä ajatuskulkua. Yhteiskuntammekin rakentuu ajatukselle, että meillä on vapaa tahto ja vapaus valita. Puollamme tasa-arvoa. Olen vapaankin tahdon kannalla, mutta ainakin omaa elämää katsoessani tuntuu, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen.

Ajattelutapa tuntuu myös voimaannuttavalta. Kun olen alkanut ajatella, että elämä ohjautuu monen tekijän yhteispelinä tavallaan ennaltamäärättyyn suuntaan, saan uudenlaista armollisuutta. En harmittele menneitä enää samalla tavalla. Miksi en tehnyt näin tai satsannut enemmän tähän? Ajattelen, että tein kussakin tilanteessa parhaan ymmärrykseni mukaan, enkä olisi osannut valita toisin niillä tiedoilla ja henkisellä tilanteella, mitä minulla oli käytettävissä. Saan armollisuutta myös nykyhetkeen. Valitsen nyt parhaan tietoni mukaan, enkä jää vatvomaan valintojani tai tapahtumia ylen määrin. 

Tulevaisuuttakaan ei tarvitse murehtia liikaa etukäteen. Asiat ohjautuvat tilanteiden mukaan, eikä etukäteen murehtiminen auta. Toki jonkinlaisia suunnitelmia pitää tehdä ja asioihin voi saada myös päämäärätietoisuutta. Saan keskittyä kuitenkin tähän hetkeen ja tehdä parhaani sillä, mikä nyt on käsillä. Se on mielestäni tärkein valintani. Teenkö parhaani ja keskityn tähän, vai annanko ajatusten ja huolien viedä muualle. Tällaisen ajattelutavan olen kokenut olevan voimaannuttavaa ja antavan arkeen myös henkistä energiaa. 

IMG_5583

Eilen yksi innostava suunta elämässä sai täydellisen pysäytyksen. Olin miettinyt neljän seuraavan vuoden elämäämme mahdollisesti sen mukaan, vaikka asia oli vielä ihan kartoitusvaiheessa. Kun tieto tuli, ettei asia jatku ainakaan nyt, valtasi mieleni jonkinlainen tyhjä olotila. Mitä sitten? Suunnitelmani ovat taas tyhjän päällä. Toisaalta koin tilanteessa kuitenkin rauhaa. Mahdollisuuksia on monia ja elämä ohjautuu kyllä johonkin suuntaan. Nyt saan kellutella hetken tässä tyhjässä olotilassa ennen seuraavaa siirtoa. Uskon, että siihenkin ovat presmissit jo valmiina. (Tämä asia on eri kuin mistä mainitsin viime viikolla. Se toinen asia etenee.)

Jonkun mielestä minun on ehkä helppo sanoa, että antaa flow:n viedä. Elämä on kohdellut minua hyvin. Koen olevani monella tapaa etuoikeutettu ja saaneeni elämässäni paljon hyvää. Toisaalta mietin auttaako huommin voivaa ihmistä ajatus, että on itse syypää tilanteeseensa. Ehkä jonkun mielestä se voi motivoida tekemään parempia valintoja. Toisaalta uskon, että jokainen haluaa kuitenkin parasta mahdollista elämää itselleen, emmekä tee juurikaan tietoisia huonoja valintoja. Jokaisessa valinnassa on kuitenkin toive jostain hyvästä. 

En väitä ettemme tee mitään valintoja. Puhunhan itsekin valinnoista. Jotenkin uskon kuitenkin, että tässä ajatuksessa piilee viisautta. Useampi tuttava on haastanut ajatusta kysymällä, missä on ihmisen oma vastuu. Minulla ei ole tähän vielä hyvin muotoiltua vastausta. Ehkä vastuu piilee juuri siinä, mitä päätän tehdä tässä hetkessä. Valitsenko kyllä vai ei. Uskon, että ihmisellä on vastuu. Ehkä kuitenkin vähän eri tavalla, kuin perinteisesti ajattelemme. 

IMG_5599

Ps. Tämä ajatusketju on jatkunut myös elämäntapamuutoksiin. Jos en itse pystynyt näin yksinkertaiseen ja helppoon elämäntapamuutokseen, miten joku pystyisi suurempaan. Toisaalta en ole toivoton asian suhteen. Uskon, että tarvitsemme paljon enemmän positiivista ulkoista inputia motivaation kasvattamiseksi ja ajatuksien vahvistamiseksi. 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s