Henkinen energia

Kuormittavat sosiaaliset suhteet

Pari viikkoa sitten julkaisema ystävänpäiväteksti sai pohtimaan sosiaalisia suhteita vielä lisää. Henkisen energian kannalta ystävät ja sosiaaliset suhteet ovat merkittävä voimavara. Sosiaaliset suhteet saattavat kuitenkin myös kuormittaa ja viedä välillä energiaa. Miten ylläpitää hyvä balanssi itsensä kuuntelemisessa ja muiden tukemisen välillä?

Heti alkuun täytyy todeta, että tämä aihe ei kuulu osaamiseni piiriin. Pohdintani voivat mennä metsäänkin. Toisaalta koen tämänkin aiheen tärkeäksi, joten haluan herätellä ajatuksia.

Olen useaan kertaan törmännyt self-help listoihin, miten parantaa omaa elämää. Lähes poikkeuksetta yhtenä kohtana on hankalien ihmisten poistaminen elämästä. Olen pohtinut tätä, mutta jotenkin ajatus on tuntunut vieraalta. Suhteiden katkaiseminen ei tunnu oikealta ratkaisulta. Jotenkin se tuntuisi surullisen tyypilliseltä suomalaiselta. Suhtaudumme asioihin rehellisesti ja aika mustavalkoisesti. Jos jokin käy liian raskaaksi, on parempi päästä koko asiasta eroon, kun emme osaa suhtautua siihen muullakaan tavalla. Ihmissuhteiden karsiminen niiden hyvyyden perusteella tuntuu myös nykyiselle individualistiselle kulttuurille surullisen tyypilliseltä.

Toki on varmasti ihmissuhdetilanteita, joissa kemiat ja kuviot ovat menneet niin pitkälle, että muutos ei ole realistinen. Kuormittumiselle on varmasti perustellut ainekset. Toinen on vaativa tai hankala, kun taas toinen antaa itsestään todella paljon eikä osaa tai pysty asettaa omia rajoja. Eikä tilanne koskaan ole edes näin yksinkertainen. Ehkä jonkinlainen uudempi suhtautuminen meillä Suomessa voisi kuitenkin ehkäistä tilanteiden kehittymistä liian pitkälle.

IMG_1418

Lääkärinvastaanotolla mietin usein, miten moni ihminen voisi sosiaalisesti ja sairauksienkin kannalta paremmin, jos meillä olisi paremmat sosiaaliset verkostot. Ne tuntuvat kuitenkin olevan usein aika hatarat. Olemmeko itse osasyyllisiä siihen, kun vaadimme ihmissuhteilta rehtiyttä ja rehellisyyttä. Eristämmekö itsemme toisistamme, kun joku on hankala tai emme osaa suhtautua heidän ajatteluunsa. Entä ne, jotka kaikki kokevat hankaliksi?

Olen alkanut miettiä viime aikoina voisimmeko oppia hyväksyvää suhtautumista muihin, tervettä omien rajojen asettamista ja muiden rajojen hyväksymistä, parhaiden ihmissuhteiden etsimisen sijaan. Jos hyväksyisimme omat ja toisten puutteet. Jos pystyisimme hyväksymään muiden haasteet elämissään, emmekä ajattelisi että meidän tehtävä on nostaa heidät jaloilleen tai edes löytää yhteinen konsensus johonkin asiaan. Pystyisimmekö silloin ylläpitämään verkostoja, jotka muuten pirstaloituvat kuormittavuuden ja eriävien mielipiteiden takia? 

IMG_6928

Minun on ehkä helppo puhua, kun tielleni ei ole sattunut todella haastavia sosiaalisia kuvioita. Toisaalta omat sosiaaliset taidot eivät ole aina parhaita mahdollisia, eikä ehkä kaikkien tuttavienkaan. Valitsemisen tilanteita on ollut. Kuinka paljon kannan, murehdin ja yritän muuttaa muiden asioita? Ystävien tukemisen koen kuitenkin hyvin tärkeäksi ja yhdeksi elämän keskeiseksi asiaksi. 

Eriävät mielipiteet ovat myös kuormittaneet. On ollut vaikea hyväksyä puolin ja toisin erilaista ajattelua. Jos voisi kuitenkin keskittyä enemmän ihmisiin kuin asiohin. Jos ei ottaisi niin henkilökohtaisesti erilaisia toimintatapoja ja mielipiteitä. 

Jos, jos ja jos… Jos nämä asiat olisivat helppoja ei meillä olisi ongelmia. Ehkä oman henkisen energian kannalta voisi jossain tilanteessa olla positiivista eristäytyä. Se tuntuu kuitenkin lyhytnäköiseltä. Kokonaisuudessa uskon, että sosiaaliset verkot pitävät meitä pinnalla. 

IMG_5225

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s