Vuoden yhteenveto

Onko elämäntapamuutos mahdollinen?

Lääketiede perustuu monella tapaa käsitykseen kyvykkäästä kansalaisesta, joka pystyy tekemään hyviä valintoja. Uskomme, ettei kukaan halua olla sairas. Oikean tiedon avulla ihminen voisi muuttua. Kokemukset vastaanotolta eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä. Miksi elämäntavat eivät muutu hyvästä tiedosta huolimatta?

Olen lääkäriksi koulutettu kahden lapsen äiti. Keskimääräisesti elän hyvää ja terveellistä elämää. Reilu vuosi sitten halusin kuitenkin tarttua elämäntapojeni epäkohtiin ja tavoitella vielä kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia. Tein vuoden suunnitelman ja aloin kirjoittaa kokeilusta blogia. Motivaatio oli korkealla ja tieto tuki tavoitteita.

Tartuin yhteen aihealueeseen kerrallaan enkä mielestäni tavoitellut mahdottomia. Joitain asioita sainkin kohdilleen, mutta toisten muutosten haastavuus on yllättänyt. Miksi unohdan kostuttavat silmätipat käytännössä joka päivä? Miksi muutaman minuutin hyvältä tuntuneet aamukehonhuolto ja iltavenyttely eivät kuitenkaan onnistuneet kuukautta pidempään? Miksi uhmaan toistuvasti ruuduttomuutta illalla, vaikka olen huomannut sen huonontavan nukahtamistani merkittävästi?

Osalle hyväosaisista muutoksen aikaansaaminen on ehkä helppoa. Me muut saamme epäonnistua. Miksi en itse saanut aikaan joitain tavoittelemiani muutoksia? Ehkä en priorisoinut terveyttä tarpeeksi korkealle. Olen vähän yli kolmekymppinen ja pidän terveyttä vielä aika itsestäänselvyytenä. Toiseksi ja mielestäni kyllä suuremmaksi syyksi sanoisin tiiviin lapsiperhearjen. Elämänhallinta ei tunnu olevan kunnolla omissa käsissäni. Liikkuvia osia on paljon, elämäntyyli kuormittaa ja aikaa on aina liian vähän. Olen miettinyt, että masentuneella, kuormittuneella ja stressaantuneella ihmisellä on varmasti monia samoja haasteita: aikaa tai aikaansaavuutta ei vain ole. Monet hyvätkin aikomukset painuvat unohduksiin. 

Kirjoitin ensimmäiset vedokset tästä tekstistä muutama viikko sitten. Se palautti mieleeni unelmia, joita sain kokeiluvuoden aikana. Epäonnistuneet tavoitteeni olisivat vieneet minua niitä kohti. Olin hyväksynyt epäonnistumiset. Ajattelin, että nyt ne eivät onnistu. Jostain alkoi kummuta kuitenkin positiivisia ajatuksia. Suuremmin yrittämättä aloin muistaa silmätipat jälleen. Lisäksi aamu- ja iltakehonhuoltokin palasi mukaan kuvioihin. Akutisoitunut nukahtamiskierrekin laittoi pohtimaan tapojani uudemman kerran. Yhtäkkiä sain positiivisia tapoja elämääni suuremmin yrittämättä. Se yllätti. Uskon, että näiden asioiden kanssa tulee olemaan aaltoilua jatkossakin. Tämän kokemuksen perusteella uskallan kuitenkin uskoa, että suunta on hyvä. 

Onko elämäntapamuutos siis mahdollinen? Toivon niin. Se voi ehkä kuitenkin vaatia erilaista lähestymistä kuin spontaanisti ajattelisi. Unelmat ja positiiviset ajatukset nousevat mielestäni lopulta tärkeämmiksi kuin tieto, vaikka molemmille on toki paikkansa. Toivon, että oppisimme hyödyntämään näitä keinoja paremmin. Unelmani on, että elämäntapamuutokset onnistuisivat useammin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s